Salaisuuksia

Ihan vaan vähän hapokasta settiä...

Muistatko sen lapsuuden kesän,

kun aamut tuoksuivat hunajalle?

Kun jalat kastuivat ruohikossa, 

eikä mikään ollut hetkeä tärkeämpää? 

Minä muistan myös sateenkaaren, 

pellon yllä luona kivipaaden, 

soutuveneen uponneena kaislikossa 

ja niityn joka usvaan häviää

Sinä olit se poika jolla oli 

nokiset kädet täynnä mansikoita

eväskorissa kissanpentuja, 

matkalla kanssasi omenavarkaisiin

Minä olin se tyttö jolla oli 

kukkaleninki ja aarrekartta

huppari ja kourallinen simpukoita 

ja salaisuuksia päästä varpaisiin

Piirrätys

On piirrätyttänyt suunnattomasti lähiaikoina. Tässä ei oo ku murto-osa siitä, mitä oon saanu aikaan, joten lisää on luvassa kunhan jaksan piirrellä puhtaaksi. :) Ja jahka en ihan kaikkea jaksa piirrellä puhtaaksi asti niin lyijykynänkin jälkeä saatte ihailla.

Pinkie Pie nopeissa väreissä - tabletilla ei oikein siistit viivat onnistu.
Pinkie Pie on paras poni! <3

Pinkie Pie alkuperäinen lyijykynäluonnos

Matka maailman ympäri 80 päivässä luonnos

Koko aukeama, vasemmalla teemabiisin sanat. :)

Armaan aviomiehen älynväläyksiä

Voi nolo meikän kanssa - tuli postattua tää ekana ihan väärään paikkaan, eli larppiblogiin, jota kirjotettaan kaveriporukalla. :DDD 

Sen larppiblogin voi muuten tsekata täältä: Lol joku larppiblogi. :D

Asioita, joista tykkään: eläinpipot

Tästä alkaa randomien tykkäyksen kohteiden kronikat. Tykkään eläinpipoista. Ehkä siksi, etten jaksa oikein olla aikuinen ja sovinnainen, ainakaan aina. Ehkä siksi, että kaikki söpö nyt vaan on ihanaa, tai ehkä siksi että oon vähän hölömö. Ehkä kaikkia näitä. :) Jos talvesta pitää jotain hyvää sanottavaa keksiä niin pipot on ehdottomasti kärkisijalla siinä listassa. 

Että kawaiiii~ vaan itte kullekkin. ^_________^

Pakko

Alan päivitellä blogia wacomilla. Vaikka väkisin. Kyllä se siitä sitten, aikanaan.

Eikö niin?

Klikkaa isommax plz.

Ilmaan seisovaan ja ruosteiseen

On ollut hiljaista, monellakin rintamalla. Koitan tottua lääkkeisiin, tokkuraiseen oloon aamulla ja vieraaseen oloon omassa kehossa. Se on ollut vähän vaikeaakin, oon kovasti väsynyt. Onneksi viikonloppuna odottaa matka Kuusamoon mökille. Siellä sielu lepää ja on helppo hengittää. Talviaurinko lämmittää mieltä ja oon jonkun verran piirrellyt ja tehtaillut Livejournalin icon challengeihin iconeita.

Näämme unta vapaudesta

Yössä kylmän teräksisen kaupungin

Onnekkaimmat saa kiinni rakkaudesta

Joka versoo läpi mustan asfaltin.

Kevätviitta

WIP: Sharima by ~Esa-panda on deviantART

Kuvapäiviksen kätköistä

Vihdoinkin sain aikaiseksi, vaikken kyllä jaksanut näitäkään skannata. Syksystä lähtee ja viimeiset prinsessaluonnokset on ihan tätä päivää. Semmosta. Nauttikaatten.

"Joka päivä ja jokaikinen yö"

Sairaslomalaisen päivät menee kavereita tavatessa, lepäillessä ja leipoessa, piirtäessä ja television tarjontaa tarkkaillessa sekä lääkitystä tasapainoon säätäessä. Lääkkeet vielä vähän väsyttää, eikä kivut oo täysin poissa, mutta rauhassa hyvä tulee, eikös niin? Luova energia on palailemassa nyt, kun stressiä on hiukan vähemmän ja se on ollut mukavaa. Aquatraining piristää ja pian on valoisampaakin.

Valokuvia ja piirroksia alla. Mulla ei oo kauheesti just nyt sanottavaa, mutta koitan tarjota edes jotain katseltavaa kolmelle lukijalleni. :D

Meillä on maailma ja tuulet sen
Sinulle laulan ja sinä kuulet sen

Ja kuitenkin lähelläsi tuskin uskallan hengittää

Vaikka vuoksesi myrkkyä joisin voisin karhuja kengittää

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen

Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö 

Ööö... :D

"Mä veden pohjaan asti nään ja menen maihin vieraisiin"

Photosoppitaitoni läppärin touchpadilla on huikeat. :D
Olento haavekuplan päällä on alteregoni Esamon.

Pirteämpää settiä. Tuleva matka kutkuttaa, se jännittää ja saa aikaan leveitä hymyjä ja pieniä paniikin purkauksia, jännittynyttä hymyä. Miten me pärjätään? Varmana saat tätä blogia seuraamalla tietää. :)

Ennen aamunlehteä olen tänään hereillä

Auringossa huone väreilee

Laukku on jo valmiina, pakkasin sen illalla

Enkä kerro kellekään et meen

Ne ei ehkä tajuiskaan

Sanois: "Tuskin kannattaa"

Päivä on maailman ihanin

Meri auki ja taivas sinisin

Sinisempi kuin ollut aikoihin

(ei muuta tarvita)

- Katri Ylander, Maailman ihanin

Kohdun limakalvon sirottumatauti, eli ensimmäinen angstientry

Klikkaa niin näät täyskokoisena

Endometrioosi. Kohdun limakalvoa ylt'ympäriinsä, pitkin poikin minua. Pienen pieniä pesäkkeitä, nuppineulan pään kokoisia. Kiinnikkeinen kohtu. Munasarjakystia. Jokainen kipu, joka vyötäröstä alaspäin on mahdollista tuntea. Mahdollinen lapsettomuus. Krooninen väsymys. 

Ja siitä se vasta alkaa. Jatkona tulee stressi, uupumus, väsymys jatkuvaan kipuun ja lääkkeiden vuoksi kärsitty pahoinvointi, tulee loputon pahoittelu.  

Mää en osaa puhua tosta sairaudesta ihmisille sanomatta "Mutta sellasta se on", tai "Vaan ei voi mittään" tai "Kyllähän sen kestää, ku pakkohan se on" tai muuta vastaavaa. 

Mää en oo antanut itelle kertaakaan lupaa sanoa "Miksi minä?" tai "Mää en jaksa." En kenellekään muulle kuin Jannelle päin naamaa. Tuntuu siltä kuin pettäisin itteni ja kaikki muut jos myöntäisin, että tää jatkuva kipu ja epävarmuus syö sisältä. 

Ihan kuin en sais olla vihainen ja surullinen siitä, että just mun pitää kulkea joka paikkaan särkylääkepussin kanssa, että just mun pitää pelätä jokaisen sovitun tapaamisen kaatuvan siihen, että oon niin kipeä etten jaksa ees soittaa ja sanoa olevani kipeä. Tai siitä, että kun oon löytänyt itelle täydellisesti sopivan alan niin oon tän sairauden kans niin poikki, ettei musta irtoa mitään muuta ku surullista sätkimistä opintojaksojen välissä.

Että pittää ihimisellä olla huono tuuri.

Missähän sut tehtiin?

Tähtien tuolla puolella

muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä

kadota tuota katsetta?

Mitähän sä vielä kantaa voit

korkealla kun noin sä soit

Ei mitään tuu niin painavaa

et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen

Sä olet ainutlaatuinen

Mitä vastaan tuleekaan,

toista sua ei milloinkaan

- Johanna Kurkela, Ainutlaatuinen

"Taukki, vollotus, kummallisuus ja nipistys."

Nyt olin laiska, enkä jaksanu skannata. ^^;
Edellisen sivun tussaaminen sotki myös tämän. :(

Oon lähiaikoina lueskellut Harry Pottereita, pitkästä aikaa ja hurahtanut jälleen ihan täysin. Tekis ihan kauheasti mieli mennä HP-larppaamaan auroriopistopeliin, mutta oon silloin kuitenkin Floridassa, joten en pääse. :/ Aloitin uudelleenluku-urakan ensimmäisestä kirjasta ja etenin kipeinä öinä unta odottaessa aina toisen ja kolmannen kautta viidenteen (jätin neljänne välistä, koska olin lukenut sen vastikään) ja sitä viidettä mää epäröin aloittaa. Viides Potter on aina ollu jotenkin niistä kaikista vaikein mulle. Pisinkin se on, mutta eniten tökkii Harryn järjetön teiniangstin määrä. :D 


Tai niin mää muistelin. Luin sen vitosen uuestaan ja se oli aivan huippu. Huolimatta siitä mitä lopussa tapahtuu - tai ehkä erityisesti juuri siitä syystä. Löysin ihan uusia ulottuvuuksia Dumbledoresta, kun luin kirjan loppua - ja tirrautinpa pari odottamantonta kyyneltäkin tässä alemmas lainaamassani kohdassa. Uudelleenluku tuli tarpeeseen ja vahvistui taas jälleen kerran se, että Dumbledore on ehdottomasti mun suosikkihahmo. <3



"Sinä olit minulle liian tärkeä", Dumbledore sanoi yksinkertaisesti. "Sinun onnesi oli minulle tärkeämpi kuin se että tiedät totuuden, mielenrauhasi tärkeämpi kuin suunnitelmani, elämäsi tärkeämpi kuin niiden, joiden elämä voisi katketa, jos suunnitelmani epäonnistuisi. Minä toisin sanoen toimin juuri niin kuin Voldemort olettaa että me hupsut, jotka rakastamme, toimimme.

"Voinko puolustautua? Väitän, että jokainen, joka on tarkkaillut sinua niin kuin minä - ja minä olen tarkkaillut sinua lähemmin kuin aavistatkaan - tahtoisi säästää sinut enemmältä tuskalta kuin olet jo joutunut kärsimään. Mitä minä sitä piittasin, jos joitain nimettömiä ja kasvottomia ihmisiä ja olentoja joskus epämääräisessä tulevaisuudessa teurastetaan, kun sinä kuitenkin olit hengissä, terve ja onnellinen tässä ja nyt? En ollut uneksinutkaan, että käsiini osuisi sellainen ihminen."
- Dumbledore, Harry Potter ja Feeniksin kilta, sivu 1012


Ps. Jaana Kapari-Jatan käännös on aivan ihana. Piste.

- Elisa

Kauriin kääntöpiirin taa

Tältä se näyttää. Välistä pilkistää endometrioosikalenteri. :]

Tästä lähtee blogi. Saa nähdä mitä tulee, mutta toivottavasti ainakin jotakin. Inspiroiduin Nannan upiasta blogista, jota jokkaiselle suosittelen ja nyt blogailen niin kuvin tekstein kuin piiroksinkin kaikkien iloksi ja kauhuksi.

Nenäpäivitys! Kameralla kuvattu, seuraavat päivitykset lupaan skannata.
www.nenapaiva.fi

Istun meiän kämpillä, Janne ja Xena vetää köyttä ja Spotify soittaa Mikko Kuustosta, pöydällä on mukillinen anopin suosittelemaa Blossa glögiä, joka on tosi hyvvää. Lahjoitin tänään kymmenen euroa Nenäpäiväkeräykseen ja olo on sen takia tosi lämmin ja hyvä.

Jonotettiin Jannen kanssa puolisen tuntia poliisiasemalla ja saatiin lopulta tilaukseen molemmille uusi passi vuoden vaihteen häämatkaa varten. Teen jo nyt uudenvuoden lupauksen ja lupaan pyhästi ottaa valtavasti valokuvia Floridasta. Odotan innolla! 8) 


Päivä on ollut suhteellisen kivuton, kirjaimellisesti - ja sekös helpottaa. Nyt saunaan ja nukkumaan, untuvainen peitto on niin pehmeä. ^^

DA:n Spirit Dayn kunniaksi piirustin.

Seitsemän merta kavalaa 

ja seitsemän pimeää majakkaa. 

Tämä tuntematon, mentävä on. 

Sielua piinaa ikävä loputon. 

Kauriin kääntöpiirin taa, 

kohti viimeistä rantaa 

vuorovedet miestä kuljettaa 

- ja kivussa kantaa.

- Mikko Kuustonen, Aurora

Hei hei ja hellät tunteet,

Elisa