Näytetään tekstit, joissa on tunniste hahmot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hahmot. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Hajuvettä ja hammasrattaita

Huh huh. Tämän syksyn eniten odottamani tapahtuma on nyt sitten ohi - ja olo on yllätys yllätys aika tyhjä, samalla kuitenkin suunnattoman tyytyväinen. Larppi, johon valmistauduin huolella ja Sinin suosiollisella avulla onnistui kyllä vetämään maton alta mainiolla tavalla. Aivan - käsittämättömän - siisti peli. Proppien saralla olin ilmeisen onnistunut, kun osa hyvinkin tutuista larppaajista ei ollut tunnistaa mua ennen kuin kuuli äänen. :D Peruukilla ja piilolinsseillä lieni jotakin tekemistä asian kanssa. Puhumattakaan Sinin upeista valmiista viktoriaanisista luomuksista. <3

Kuva by Jenni. Valmiiseen hameeseen itse ommeltu vekitys, Sinin yläosa ja korsetti.
Hattukukka Romeosta ja Juliasta, peruukki "Liv" Alice of Sweden -verkkokaupasta.

Sinin tekemä upea laahus ja peruukkiin taiteilema kampaus.
Talma wrapin tein ihan ite. :)
Hahmoni Savannah Chesterford koki illan aikana melkoisen elämänmuutoksen, kun veljelle avauduttuaan sai tietää, ettei ollut ainoa joka koki vanhempien pakottaman elämäntyylin itselleen vääräksi. Siinäpä sitten alettiin suunnitella pakoa, saa nähä miten kotiopetettu hienostoneiti mahtaakaan pärjätä noustessaan ilmalaivan kannelle veljensä vaatteisiin pukeutuneena, kotiopettajattarensa kanssa.

Jännästi jäi hahmon loppu auki, minkä vuoksi ehkä koinkin tarvetta purkaa ajatuksia debrieffiin heti pelin jälkeen - ja vielä nytkin ajatukset harhailevat uudelleen pohtimaan sitä, miten Savannahin mahtoi lopulta käydä. Tietenkin paatuneena onnellisten loppujen ystävänä toivon Savannahille kaikkea hyvää jatkossa. :P Kyljet on kipeät korsetista ja jalat pihan poikki ryntäilystä ja kävelyretkeilystä, mutta hetkeäkään en vaihtais. Loppuun vielä katkelma Savannahin päiväkirjan muotoon kirjoittamastani debrieffistä.

"Kaikki, mitä menneisyydestäni tahdoin mukaani mahtui yhteen matkalaukkuun. Hatturasiat jäivät siisteihin riveihin hyllyille, katselemaan perääni, kun ryntäsin portaita alas, tartuin veljeäni ja jo alhaalla odottelevaa Samanthaa kädestä ja astelin synkkään lokakuun yöhön. Sydämeni lepatti levottomasti rinnassani, ja vilkaisin hermostuneesti komeasti loistavaa kuuta. Ilmassa oli kaukaisten nuotiotulten tuoksu, johon oli sekoittunut häivähdys kanelia. Siinä tuoksui seikkailu. Minun ensimmäiseni."

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Mrs. Crankypants.

Oon ollut kamalana. Ärsyynnyn. Nakertaa. Ahdistaa.
Oon vihainen itelle ja maailmalle, kivusta ja köyhyydestä. 
Väsyttää niin paljon.