"Have yourself a merry little Christmas"

Oon kauhean väsynyt, joten päätin piristää itseäni kasaamalla joulukuusen. Onhan se vähän aikasessa, mutta mikä vaan toimii sanois varmaan tohtorikin, joten sen tein. Otin siitä pari kuvaa ja nakkelen nyt vaikka sitten niitä tänne kun en millään jaksa skannata sarjispäiviksestä merkintöjä ihan vielä. Kohta sitten. Joskus sitten.

"A little gambling is fun when you're with me"

Janne on tässä lähiaikoina puuhastellut pokeripöytäprojektin parissa. Olin aluksi ideaa vastaan ja aika jyrkästikin, mutta kun Janne auliisti lupasi säilyttää valmista tuotetta varastossa ja rakentelukin tapahtui mostly Haukiputaalla niin ei sitä voinu ennään hyvällä omalla tunnolla kieltääkään. Lopputulos oli mustakin aika makia ja siksi jaan nämä kuvat kanssanne. :)


On se taitava. <3

"Mä veden pohjaan asti nään ja menen maihin vieraisiin"

Photosoppitaitoni läppärin touchpadilla on huikeat. :D
Olento haavekuplan päällä on alteregoni Esamon.

Pirteämpää settiä. Tuleva matka kutkuttaa, se jännittää ja saa aikaan leveitä hymyjä ja pieniä paniikin purkauksia, jännittynyttä hymyä. Miten me pärjätään? Varmana saat tätä blogia seuraamalla tietää. :)

Ennen aamunlehteä olen tänään hereillä

Auringossa huone väreilee

Laukku on jo valmiina, pakkasin sen illalla

Enkä kerro kellekään et meen

Ne ei ehkä tajuiskaan

Sanois: "Tuskin kannattaa"

Päivä on maailman ihanin

Meri auki ja taivas sinisin

Sinisempi kuin ollut aikoihin

(ei muuta tarvita)

- Katri Ylander, Maailman ihanin

Kohdun limakalvon sirottumatauti, eli ensimmäinen angstientry

Klikkaa niin näät täyskokoisena

Endometrioosi. Kohdun limakalvoa ylt'ympäriinsä, pitkin poikin minua. Pienen pieniä pesäkkeitä, nuppineulan pään kokoisia. Kiinnikkeinen kohtu. Munasarjakystia. Jokainen kipu, joka vyötäröstä alaspäin on mahdollista tuntea. Mahdollinen lapsettomuus. Krooninen väsymys. 

Ja siitä se vasta alkaa. Jatkona tulee stressi, uupumus, väsymys jatkuvaan kipuun ja lääkkeiden vuoksi kärsitty pahoinvointi, tulee loputon pahoittelu.  

Mää en osaa puhua tosta sairaudesta ihmisille sanomatta "Mutta sellasta se on", tai "Vaan ei voi mittään" tai "Kyllähän sen kestää, ku pakkohan se on" tai muuta vastaavaa. 

Mää en oo antanut itelle kertaakaan lupaa sanoa "Miksi minä?" tai "Mää en jaksa." En kenellekään muulle kuin Jannelle päin naamaa. Tuntuu siltä kuin pettäisin itteni ja kaikki muut jos myöntäisin, että tää jatkuva kipu ja epävarmuus syö sisältä. 

Ihan kuin en sais olla vihainen ja surullinen siitä, että just mun pitää kulkea joka paikkaan särkylääkepussin kanssa, että just mun pitää pelätä jokaisen sovitun tapaamisen kaatuvan siihen, että oon niin kipeä etten jaksa ees soittaa ja sanoa olevani kipeä. Tai siitä, että kun oon löytänyt itelle täydellisesti sopivan alan niin oon tän sairauden kans niin poikki, ettei musta irtoa mitään muuta ku surullista sätkimistä opintojaksojen välissä.

Että pittää ihimisellä olla huono tuuri.

Missähän sut tehtiin?

Tähtien tuolla puolella

muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä

kadota tuota katsetta?

Mitähän sä vielä kantaa voit

korkealla kun noin sä soit

Ei mitään tuu niin painavaa

et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen

Sä olet ainutlaatuinen

Mitä vastaan tuleekaan,

toista sua ei milloinkaan

- Johanna Kurkela, Ainutlaatuinen

"Taukki, vollotus, kummallisuus ja nipistys."

Nyt olin laiska, enkä jaksanu skannata. ^^;
Edellisen sivun tussaaminen sotki myös tämän. :(

Oon lähiaikoina lueskellut Harry Pottereita, pitkästä aikaa ja hurahtanut jälleen ihan täysin. Tekis ihan kauheasti mieli mennä HP-larppaamaan auroriopistopeliin, mutta oon silloin kuitenkin Floridassa, joten en pääse. :/ Aloitin uudelleenluku-urakan ensimmäisestä kirjasta ja etenin kipeinä öinä unta odottaessa aina toisen ja kolmannen kautta viidenteen (jätin neljänne välistä, koska olin lukenut sen vastikään) ja sitä viidettä mää epäröin aloittaa. Viides Potter on aina ollu jotenkin niistä kaikista vaikein mulle. Pisinkin se on, mutta eniten tökkii Harryn järjetön teiniangstin määrä. :D 


Tai niin mää muistelin. Luin sen vitosen uuestaan ja se oli aivan huippu. Huolimatta siitä mitä lopussa tapahtuu - tai ehkä erityisesti juuri siitä syystä. Löysin ihan uusia ulottuvuuksia Dumbledoresta, kun luin kirjan loppua - ja tirrautinpa pari odottamantonta kyyneltäkin tässä alemmas lainaamassani kohdassa. Uudelleenluku tuli tarpeeseen ja vahvistui taas jälleen kerran se, että Dumbledore on ehdottomasti mun suosikkihahmo. <3



"Sinä olit minulle liian tärkeä", Dumbledore sanoi yksinkertaisesti. "Sinun onnesi oli minulle tärkeämpi kuin se että tiedät totuuden, mielenrauhasi tärkeämpi kuin suunnitelmani, elämäsi tärkeämpi kuin niiden, joiden elämä voisi katketa, jos suunnitelmani epäonnistuisi. Minä toisin sanoen toimin juuri niin kuin Voldemort olettaa että me hupsut, jotka rakastamme, toimimme.

"Voinko puolustautua? Väitän, että jokainen, joka on tarkkaillut sinua niin kuin minä - ja minä olen tarkkaillut sinua lähemmin kuin aavistatkaan - tahtoisi säästää sinut enemmältä tuskalta kuin olet jo joutunut kärsimään. Mitä minä sitä piittasin, jos joitain nimettömiä ja kasvottomia ihmisiä ja olentoja joskus epämääräisessä tulevaisuudessa teurastetaan, kun sinä kuitenkin olit hengissä, terve ja onnellinen tässä ja nyt? En ollut uneksinutkaan, että käsiini osuisi sellainen ihminen."
- Dumbledore, Harry Potter ja Feeniksin kilta, sivu 1012


Ps. Jaana Kapari-Jatan käännös on aivan ihana. Piste.

- Elisa

Kauriin kääntöpiirin taa

Tältä se näyttää. Välistä pilkistää endometrioosikalenteri. :]

Tästä lähtee blogi. Saa nähdä mitä tulee, mutta toivottavasti ainakin jotakin. Inspiroiduin Nannan upiasta blogista, jota jokkaiselle suosittelen ja nyt blogailen niin kuvin tekstein kuin piiroksinkin kaikkien iloksi ja kauhuksi.

Nenäpäivitys! Kameralla kuvattu, seuraavat päivitykset lupaan skannata.
www.nenapaiva.fi

Istun meiän kämpillä, Janne ja Xena vetää köyttä ja Spotify soittaa Mikko Kuustosta, pöydällä on mukillinen anopin suosittelemaa Blossa glögiä, joka on tosi hyvvää. Lahjoitin tänään kymmenen euroa Nenäpäiväkeräykseen ja olo on sen takia tosi lämmin ja hyvä.

Jonotettiin Jannen kanssa puolisen tuntia poliisiasemalla ja saatiin lopulta tilaukseen molemmille uusi passi vuoden vaihteen häämatkaa varten. Teen jo nyt uudenvuoden lupauksen ja lupaan pyhästi ottaa valtavasti valokuvia Floridasta. Odotan innolla! 8) 


Päivä on ollut suhteellisen kivuton, kirjaimellisesti - ja sekös helpottaa. Nyt saunaan ja nukkumaan, untuvainen peitto on niin pehmeä. ^^

DA:n Spirit Dayn kunniaksi piirustin.

Seitsemän merta kavalaa 

ja seitsemän pimeää majakkaa. 

Tämä tuntematon, mentävä on. 

Sielua piinaa ikävä loputon. 

Kauriin kääntöpiirin taa, 

kohti viimeistä rantaa 

vuorovedet miestä kuljettaa 

- ja kivussa kantaa.

- Mikko Kuustonen, Aurora

Hei hei ja hellät tunteet,

Elisa